Lentäjän poika

Kun on luontoteemaan päästy, niin antaa mennä vaan! 

Viime vuonna virkkasin WWF:n Norppaliven innoittamana Pullervo saimaannorpan (katso täältä). Olihan se siis luontevaa tänä keväänä luontoliveä katsellessa tarttua jälleen koukkuun, 

tuloksena suloinen: liito-orava! :) 

Tämän silmäparin verran olen onnistunut bongaamaan livestä!

Liito-orava on yöeläin, mutta onneksi tätä kaveria näkee myös päiväsaikaan. :D

Pörrölanka toimi hyvin tässäkin hahmossa ja lopputulos on mukavan ilmeikäs.

Liito-oravan elämää pääset tarkkailemaan WWF:n luontoliven kautta: luontolive.wwf.fi

Ähtärin pandanallet

Kävin tapaamassa kuuluisaa pandakaksikkoamme Ähtärissä!

Pandatalo

Lumi ja Pyry siellä rennosti rouskuttivat bambua, vallan tyytyväisen oloisina.

Olen nähnyt pandoja myös Berliinin eläintarhassa (Zoo-Berlin) ja pakko sanoa että Ähtärissä olosuhteet niin pandoilla kun katselijoillakin, ovat huippuluokkaa!
(Ei sillä että Berliinissäkään valittamista olisi...)

Lumi (Jin Baobao)

Pyry (Hua Bao)

Olivathan ne mahdottoman suloisia otuksia! Ja koska tapanani on virkata kaikkea suloista, niin tässä matkakumppanit: pikku Lumi ja Pyry. 

Matkalla

Hyvältä näyttää pandanallen eväät - saatasko mekin maistaa?

Kannatti lähteä!

Saimaan saaressa pikkuinen torppa

Kerrankin sain aikaan jotain ajankohtaista, silloin kun se vielä on ajankohtaista! Nimittäin, on tässä tullut taas jokunen tovi vietettyä WWF:n Norppaliven parissa.

Norppalive

Kyseessä on siis nettikamera, jonka kautta voi reaaliajassa seurata norppien elämää Saimaalla. Kamera on asetettu toukokuun ajaksi paikkaan, missä norppien tiedetään usein lekottelevan.

Norppalive

Ei ole ehkä mitään rentouttavampaa, kuin katsella kiven päällä köllöttävää norppaa. Mutta varoitan! Se on myös todella koukuttavaa. Eihän sitä koskaan tiedä, millä hetkellä se päättää kääntää kylkeä tai rapsuttaa mahaansa! :D

Pullervon ja kumppaneiden kunniaksi siis, virkattu Saimaannorppa!
Tätä kaveria voi tuijotella livekameran sulkeutumisen jälkeenkin, joskin, yhtä eloisa yksilö hän ei ole. :D

Kuviointia

Tämä oli mukava ja nopea hahmo virkata. Ja miten suloinen siitä tulikaan! Näitä aidon mallisia eläimiä olisi kiva virkata useamminkin. Kaiken maailman Disney eläinten ohella on hyvä pitää mielessä, miten mahtavia eläimiä löytyy ihan kotoisasta luonnostammekin. :)

Ensi kertaan, moi!

Eksä tiedä mikä mä oon?!

Ei, se ei ole kettu vaikka sitä muistuttaakin.
Ei edes pesukarhu!

Kyseessä on panda. Kyllä, joskaan ei iso ja mustavalkoinen!

"Miks toi kettu on puussa?"

Kyseessä on siis kultapandaksi tai pikkupandaksikin kutsuttu, suloinen bambun mutustaja. 

Suomessa näitä voi erehtyä luulemaan ketuksi Korkeasaaressa tai Ähtärin eläinpuistossa. :D

Olen tosi tyytyväinen miten söpö tästä lopulta tulikaan! Tämä oli taas niitä ilman suunnitelmaa "no, lähdenpä kokeilemaan" hahmoja. :D Kiva että natsas! Tein tämän valmistujais/ "tervetuloa takas Lahteen" - lahjaksi ystävälleni Erikalle! (joka sattuu olemaan myös pandojen suuri ystävä) Onnea vielä kertaalleen Eki! ^^

Yo ho, yo ho, a pirate's life for me!

Huolestuin, koska Jarvis sai tänä vuonna aivan liian aikuisia synttärilahjoja. Kaikenmaailman teetä ja teekoneita ja sauvasekottimia, PYH! Aivan liian käytännöllistä ja järkevää. (Muumitalo muumimukista oon kateellinen, though...) Mutta ei hätää! Hyvä ystävä kun olen, tasapainotin tätä kaikkea päästämällä sisäisen Peter Panini (paniini! haha) valloilleen lahjaa suunnitellessa.
Lopputuloksena susi, joka on merirosvo, jolla on piraattimeduusalippu ja paidassaan J!
Ei vois paljon jarvamaisemmaksi enää mennä.

Yarr, walk the plank matey!

J - koska se on hauskaa

Uskottava merirosvoilulaukku
ja piraattimeduusalippu

Hiiri mittaa maailmaa

Hiiri mittaa maailmaa

männynneulasella,

heinänkorrella punnitsee,

kovin miettii, mittailee,

järkeänsä käyttää:

isolta maailma näyttää!

Tämä hiirineiti kipitti myös tilauksesta pukinkonttiin. Muokattu Lilleliisin ohjeen pohjalta. Jotain koristusta tuntui mekko vielä kaipaavan, joten ompelin siihen lahjansaajan etunimen ensimmäinen kirjaimen. :) (koska kaikki missä on oman nimen etukirjain on cool!)

Nyt tämä utelias hiirulainen pääsee ihmettelemään maailmaa touhukkaan pikkuneidin matkassa. :)

Grau!

"I got the eye of the tiger, a fighter, dancing through the fire 
'cause I am a champion and you're gonna hear me ROAR!"
- Katy Perry

Innostuin jälleen osallistumaan Silmukan ytimestä -haasteeseen, jossa maaliskuun aiheena on lempieläin. Lisää tietoa itse haasteesta sekä linkkejä muiden osallistujien tuotoksiin löytyy Pipon ytimestä sekä Silmukan saalistus -blogeista! 

Mä olen horoskoopiltani leijona, mikä voi osaltaan selittää mieltymystäni kissapetoihin. Lumileopardit, leijonat, ilvekset ja tiikerit ovat Korkeasaaressa käydessäkin ihan must!

Tiikeri on minulle myös eräänlainen voimaeläin. Erityisesti valkoinen rewantiikeri, joka ei kuitenkaan ole oma lajinsa vaan intiantiikerin värimuunnos. (tiedän, teitä kiinnostaa kaikki mahdolliset pikkufaktat!)

Mikäli olisin käynyt kouluni Tylypahkassa, ja osaisin taikoa suojeliuksen (What?! -> Wikipedia auttaa!) olisi se varmaankin hopeinen tiikeri. Ainakin semmonen olis aika pähee! ;)

Tämä kaveri syntyi rose-langasta yllättävänkin kivuttomasti! :D Sikäli että se on hengaillut Severuksen kanssa ns. "ei hitsi kun olis hienoo" -listalla jo melko pitkään...

Eipä muuta kun odotellaan kevään uutta tulemista ja katsotaan mitä ideoita se tuo tullessaan!

Söpö, söpömpi, amigurumi!

Pingviininpoikanen ja aamuvarhaisen aurinko

Tämän pingviininpoikasen tekemiseen käytin Novitan Rose-mohairlankaa (paitsi harmaa, jota en löytänyt) minkä ansiosta pikkuisesta tuli hieman "pörröisempi". Ohje löytyy Brigitte Readin kirjasta: Supersuloiset maskotit. Pieni varoituksen sana kuitenkin kirjaan liittyen: siinä tosiaan on nimensä mukaisesti paljon SUPERsuloisia malleja virkattavaksi! :D Itselläni niiden toteuttaminen kaatui kuitenkin sopivien silmien puutteeseen. Ne kun ovat söpöydessä aika merkittävässä roolissa. Lainasin kirjan kirjastosta (mikä ei ollut ihan helppo juttu, sillä moni muukin on ilmeisesti löytänyt sen ihanuuden...) Aion kuitenkin vielä metsästää kyseisen kirjan omaan hyllyyni ja saada loputkin hahmot sulostuttamaan elämääni. :P
Kuva on otettu kiireessä ja Nokialaadulla eräänä keväisenä aamuna, ERITTÄIN varhaisena aamuna, ennen ruotsin kielioppiluennolle lähtöä. (grammatik <3) Olin saanut sen valmiiksi edellisenä yönä (minkä minä sille voin että  ihmisen tuotteliain aika alkaa vasta klo 22 jälkeen!) ja pakkohan se oli saada ikuistettua heti kun mahdollista.

Onko se virtahepo vai onko se muumi?

Hahaha! Anteeksi, mutta pakko vähän nauraa meikäläisen virtahevon virkkausoperaatiolle. :D Ei meinaan menny taas ihan niinku Strömsössä. Ohje löytyy jo useammin mainitusta Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja. Eikä siinä vielä mitään, ohje on hyvä ja virtahevot söpöjä. Hommaa niissä sen sijaan riittää! Kahdesti luovutin: ensimmäisellä kerralla jalkojen kohdalla, kun totesin että vartalo oli liian epämuodostunut ja tuntui turhalta jatkaa, toisella kerralla vauhti hyytyi heti alkuunsa. Tästä mallista tulee todella kookas, joten kolmannella kerralla siirryin suosiolla ohuempaan lankaan ja TADAA: sininen hippo valmistui!! Aloitin sen ollessani työharjoittelussa koulun kirjastossa. Uskokaa tai älkää, siellä oli luppoaikaa. Se oli melko tuottelias syksy se. :D Viime kesänä yllätin itseni ja sain sille aikaiseksi vielä hempeän vaaleanpunaisen kaverin. Aww!

Kehitystä?

Laama 1

Laama 2

Tämä kuvapari on lohdullista katsottavaa! Ainakin jonkinlaista kehitystä havaittavissa. :P Laama 1 on toinen valmistamani hahmo ja sen ohje löytyy samasta kirjasta kuin siilin. (Amigurumi - virkkaa uusia iloisia maskotteja) Laama 2 taisi puolestaan olla viimeisiä vuoden 2011 aikaansaannoksia. Se on tehty ohuemmasta langasta (Novitan minikerät) ja on siksi selvästi lajitoveriaan pienempi. Älkääkä vaan kysykö miksi sillä on "viitta"... Se vain tuntui tarvitsevan vielä jotain lisää. Ja sitäpaitsi täytyyhän nyt superlaamalla olla arvoisensa kuteet, vai kuinka?

Tämä virnuilija puolestaan oli ensimmäinen puhtaasti fiilispohjalta tehty hahmo. Ilman ohjeita tai minkäänlaista ennakkosuunnittelua. Silloin oli oranssi fiilis - ja tämä siitä seurasi! Kuvatakseni yhdellä sanalla: random.

Alku, ja miten siihen päädyttiin

Porsiili

Lokakuu 2011:

Onko se siili vai onko se porsas? - Harva tietää.

Joku nokkelista ystävistäni (Hupi?) keksi ratkaista ongelman antamalla sille nimeksi Porsiili. That's what friends are for, right? :P

Mitä itse tekeleeseen tulee, niin onhan se ruma kuin lähi-Siwa ennen remonttia, mutta ensimmäinen meikäläisen valmistama hahmo joka tapauksessa!
WUHUU, sitä ylpeyden määrää!

Ja melkoinen saavutus se olikin, kun ottaa huomioon että sitä edelsi vain yksi (todella) epämuodostunut pallonyritelmä. Jaaaaaa olisinkohan peruskoulun käsityötunnilla sitä ennen virkkuukoukkuun viimeksi koskenut? Uskokaa kun sanon, ettei niillä näytöillä tätä harrastusta olisi minulle suositellut kukaan. :D

Taisinkin itseni lisäksi yllättää likimain kaikki tuntemani ihmiset, tullessani eräänä iltana kotiin mukanani muutama lankakerä, virkkuukoukku ja violettikantinen kirja täynnä mystistä koodikieltä. Aikansa sitä tuskastunutta jupinaa sohvannurkasta kuuluikin ennenkuin oli koodit murrettu ja solmuuntuneiden langanpätkien vuori korvattu jollakin edustuskelpoisemmalla. Jokin sai minut jatkamaan sinnikkäästi loppuun asti ja hyökkäämään uuden hahmon kimppuun heti edellisen valmistuttua. Mikä? Se on mystinen mysteeri yhä tänäkin päivänä. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä ettei isoäitieni käsityötaidoista ole periytynyt minulle hitustakaan. Vaan kerrankin voin iloisesti myöntää olleeni väärässä! Terveisiä vaan mummolle ja mammalle sinne pilvien päälle!

Osasyyllinen tähän kaikkeen saattaa tosin olla luovuuden ylipäällikkö, Siiselitoverini Jarvis, joka eräänä lukuisista Keijulassa viettämistäni torstai-iltapäivistä, esitteli virkkaamiaan pikkuhahmoja. "Mäki haluuuuuuuuuuuun!" tai jotain sinnepäin taisi olla reaktioni. Enkä tällä kertaa puhunut jääkaapissa odottavista Cokistölkeistä tai Mäkkärin Big Mac -ateriasta.

Oli miten oli, Porsiili aloitti aivan uuden aikakauden tämän tytön elämässä.
Senpä vuoksi hän on itseoikeutetusti mukana yhä uusien hahmojen valmistumisessa, sangen piikikästä neulatyynyn elämää viettäen!

Porsiilin elämää

The Book!

Se violettikantinen kirja, josta myös kyseinen siilin ohje löytyy (sillä siili siitä tosiaan piti tulla...) on Mia Bengtssonin: Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja. Kirja, jota suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle! Selkeät ohjeet joilla meikäläisen kaltainen nollakokemuksen omaava kokeilijakin pääsi alkuun. ;)