Tervetuloa hahmosten ihmeelliseen maailmaan!

2011 jäi tämä tyttö koukkuun.

Ilman minkäänlaista käsityötaustaa tai -taitoja virkkasin ensimmäisen wannabe-palloni ja sillä tiellä ollaan.
"En ikinä osaisi"?
- Niin minäkin joskus ajattelin.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Alku, ja miten siihen päädyttiin

Porsiili

Lokakuu 2011:

Onko se siili vai onko se porsas? - Harva tietää.
Joku nokkelista ystävistäni (Hupi?) keksi ratkaista ongelman antamalla sille nimeksi Porsiili. That's what friends are for, right? :P

Mitä itse tekeleeseen tulee, niin onhan se ruma kuin lähi-Siwa ennen remonttia, mutta ensimmäinen meikäläisen valmistama hahmo joka tapauksessa!
WUHUU, sitä ylpeyden määrää!
Ja melkoinen saavutus se olikin, kun ottaa huomioon että sitä edelsi vain yksi (todella) epämuodostunut pallonyritelmä. Jaaaaaa olisinkohan peruskoulun käsityötunnilla sitä ennen virkkuukoukkuun viimeksi koskenut? Uskokaa kun sanon, ettei niillä näytöillä tätä harrastusta olisi minulle suositellut kukaan. :D

Taisinkin itseni lisäksi yllättää likimain kaikki tuntemani ihmiset, tullessani eräänä iltana kotiin mukanani muutama lankakerä, virkkuukoukku ja violettikantinen kirja täynnä mystistä koodikieltä. Aikansa sitä tuskastunutta jupinaa sohvannurkasta kuuluikin ennenkuin oli koodit murrettu ja solmuuntuneiden langanpätkien vuori korvattu jollakin edustuskelpoisemmalla. Jokin sai minut jatkamaan sinnikkäästi loppuun asti ja hyökkäämään uuden hahmon kimppuun heti edellisen valmistuttua. Mikä? Se on mystinen mysteeri yhä tänäkin päivänä. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä ettei isoäitieni käsityötaidoista ole periytynyt minulle hitustakaan. Vaan kerrankin voin iloisesti myöntää olleeni väärässä! Terveisiä vaan mummolle ja mammalle sinne pilvien päälle!

Osasyyllinen tähän kaikkeen saattaa tosin olla luovuuden ylipäällikkö, Siiselitoverini Jarvis, joka eräänä lukuisista Keijulassa viettämistäni torstai-iltapäivistä, esitteli virkkaamiaan pikkuhahmoja. "Mäki haluuuuuuuuuuuun!" tai jotain sinnepäin taisi olla reaktioni. Enkä tällä kertaa puhunut jääkaapissa odottavista Cokistölkeistä tai Mäkkärin Big Mac -ateriasta.

Oli miten oli, Porsiili aloitti aivan uuden aikakauden tämän tytön elämässä.
Senpä vuoksi hän on itseoikeutetusti mukana yhä uusien hahmojen valmistumisessa, sangen piikikästä neulatyynyn elämää viettäen!

Porsiilin elämää


The Book!


Se violettikantinen kirja, josta myös kyseinen siilin ohje löytyy (sillä siili siitä tosiaan piti tulla...) on Mia Bengtssonin: Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja. Kirja, jota suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle! Selkeät ohjeet joilla meikäläisen kaltainen nollakokemuksen omaava kokeilijakin pääsi alkuun. ;)


1 kommentti:

  1. The origin of the Porsiili shall remain as a mystery.

    VastaaPoista