Tervetuloa hahmosten ihmeelliseen maailmaan!

Syksyllä 2011 jäi tämä tyttö koukkuun.

Ilman minkäänlaista käsityötaustaa tai -taitoja virkkasin ensimmäisen wannabe-palloni ja sillä tiellä ollaan.
Joten "en ikinä osais" -tyypit huomio!
- Niin minäkin ennen ajattelin.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Bulbasauruksia


#1 Bulbasaur

Kuten jo edellisessä Pokémon -postauksessani selvensin, on oma valintani aina oleva Charmander! Toki tarvitaan niitäkin jotka valitsevat toisin. Jarvis ehdotti että tekisimme yhteistyönä Bulbasaurin ystävämme Hupin joulupakettiin ja totta kai suostuin heti! Yhteistyö oli hyvä ajatus, sillä molemmilla oli paljon askarreltavaa jouluksi jo muutenkin (plus ratkesipa samalla lahjankeksimisongelmani). :P


Oma panokseni projektiin:

Ja Jarviksen jäljiltä valmis työ näyttää tältä:


Tulipa todistettua ainakin se, että yhteistyönäkin on mahdollista hahmoja toteuttaa. :)
Kiitos Jarvis tästä(kin) projektista! ;)

Onneksi tehtiin Hupin lahja valmiiksi jo hyvissä ajoin marraskuussa, sillä myöhemmin minulta satuttiin toivomaan toista Bulbasauria. Ei sentään jouluksi tarvinnut ehtiä, mutta tässähän tämä nyt uuden vuoden kunniaksi jo valmiina nököttää. :P 
Tässä siis viimeinen hahmo vuodelle 2014!

Bulba nro. 2

Joutsentarina

Joutsenen poika, joka ei oppinut lentämään

Olemme kaikki kuulleet tarinoita rumasta ankanpoikasesta, josta kasvoi lopulta kuvankaunis joutsen. HardCore Andersen osasi asiansa.
On kuitenkin olemassa muitakin kovanonnen lintuja, joista harvemmin kuulee puhuttavan.
Yksi heistä on joutsenen poika jonka siivet eivät kantaneetkaan.
Se yksi, joka ei koskaan lentänyt pesästä.


Heti kuoriutumisesta lähtien oli selvää, että tämä poikanen oli erilainen. Se oli poikueen pienin ja kömpelöin. Kävellessään se kompasteli jatkuvasti räpylöihinsä, jotka eivät tuntuneet olevan samaa paria ensinkään. Maalla kulkiessa se jäi aina muista jälkeen, mutta vedessä poikanen oli elementissään. Siellä tavallisesti niin kankeat räpylät kiidättivät häntä eteenpäin kuin pikavenettä! Vedessä oli sisarusten vuoro seurata perässä.

Vihdoin koitti päivä, jolloin poikasten oli aika oppia lentämään. Reippaasti toiset, yksi kerrallaan, oppivat oikean tekniikan ja lensivät pian jo kilvan järven yllä. "Kuka jaksaa pisimmälle!" hihkaisi joku, ja taas mentiin. 
Poikasista pienin ei vain ottanut oppiakseen.
Voi kuinka se yrittikään. Yritti todella! Mutta siivet eivät vain suostuneet tottelemaan.
Poikasta itseään lentokyvyttömyys ei kuitenkaan harmittanut. Olihan hän edelleen joukon paras uimari! Siinä missä sisarukset räpistelivät siipiään taivaalla, kiisi velipoika vetten päällä, samassa leikissä yhtä kaikki.
Äiti oli kuitenkin huolissaan pojan tulevaisuudesta ja yritti kaikkensa saadakseen tämän oppimaan.


Niin kului kesä ja pian alkoivat syksyn tuulet puhaltaa. Öisin värisytti pakkanen ja aamulla kellui veden pinnalla ohut jääriite. 
Alueelle kokoontui joutsenia eri puolilta valmistautumaan yhteiselle muuttomatkalle, talvea karkuun. Äiti yritti edelleen kannustaa vedessä räpiköivää poikaansa lentoon. Toiset äidit seurasivat yrityksiä sivusta pyöritellen päätään. "Turha vaiva, ei tuo mitään opi!"
Muuttoonlähtöpäivä lähestyi ja äidin oli lopulta myönnettävä ettei hänen poikansa lentäisi minnekään.
Hän alkoi pohtia vaihtoehtoja.
Yrittipä joku hyväntahtoisesti vihjata että hän jättäisi siipirikon poikansa ja lähtisi muiden mukana.
"Ei tule kuuloonkaan!" parkaisi äiti vastaukseksi "hän on minun poikani ja minähän en lastani hylkää yksin talven armoille!"
"Mutta ettehän te voi mitenkään selvitä tulevasta talvesta!" huokailivat toiset. 
Ehkä juuri tuosta julkeasta väitteestä sisuuntuneena äiti joutsen teki päätöksensä: hän hylkäisi lempeämmän sään ja ravinteikkaat rannat. Hän jäisi kotijärvelle. Toiset eivät ymmärtäneet tätä alkuunkaan, mutta eivät saaneet äidin mieltä muutettua. Hän oli valmis riskeeraamaan oman elämänsä vain antaakseen poikaselleen mahdollisuuden.

Raskain mielin hyvästeli äiti muut poikasensa, tietäen kuitenkin sydämessään heidän pärjäävän. Olihan hän itse heidät kasvattanut.
Niin lähtivät viimeisetkin joutsenista matkaan äidin katsellessa heidän lentoaan rantavedestä. Hän kurotti pitkää kaulaansa seuratakseen heidän menoaan niin pitkälle kuin saattoi.
Poikanen tulla loiskutteli hänen vierelleen. Äiti kääntyi katsomaan pienokaistaan ja syvään huokaisten levitti suojelevan siipensä tämän ympärille.
"Voi kuinka he hämmästyvätkään palatessaan ja me olemme heitä vastassa!" äiti huokaisi.
Vastaukseksi poikanen loiskautti vettä siivellään ja katsoi äitiään hymyillen.



Yleensä on tarina ja tarinasta syntyy hahmo, tällä kertaa kävi toisinpäin. 
Maailman rakastavin äiti sai joululahjaksi toivomansa joutsenen ja jokerina keskenkasvuisen poikasen. :)
Siitä se ajatus sitten lähtikin...
Mallina pidin kansallislintuamme laulujoutsenta.

Äitini mietteitä haastavasta arjestaan kehitysvammaisen veljeni omaishoitajana voit lukea hänen blogistaan: Höyryjä ja Höyheniä

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kotipihan avara luonto



Viime kesänä isäni asensi riistakameran kuvaamaan nikkaroimansa tuulihaukan pöntön elämää. Ja jännittävää sitä olikin seurata! Peltojen yllä on edellisinä kesinä nähty lekuttelevan tuulihaukkoja vaanimassa jyrsijöitä ravinnokseen. Yllättäen haukkapariskunta asettuikin taloksi aitan päätyyn kiinnitettyyn asumukseensa, ja pitkällisen odotuksen jälkeen ilmestyi sinne myös viisi poikasta!
Valitettavasti loppukesän tapahtumista ei ole teknisten ongelmien vuoksi tietoa, mutta oli kiva saada todisteita että pöntössä on elämää ollut! :) 

Tästä intoutuneena virkkasin isälleni joululahjaksi "kestohaukan" bongailtavaksi ensi kesää odotellessa. ;)



perjantai 26. joulukuuta 2014

Hiiri mittaa maailmaa

Hiiri mittaa maailmaa
männynneulasella,
heinänkorrella punnitsee,
kovin miettii, mittailee,
järkeänsä käyttää:
isolta maailma näyttää!






Tämä hiirineiti kipitti myös tilauksesta pukinkonttiin. Muokattu Lilleliisin ohjeen pohjalta. Jotain koristusta tuntui mekko vielä kaipaavan, joten ompelin siihen lahjansaajan etunimen ensimmäinen kirjaimen. :) (koska kaikki missä on oman nimen etukirjain on cool!)

Nyt tämä utelias hiirulainen pääsee ihmettelemään maailmaa touhukkaan pikkuneidin matkassa. :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Myyrätär

Serkkuni toivoi lapselleen jouluksi myyrähahmoa ja ensimmäisenä mieleeni tuli lapsuudessa jäätelöautolta saatu "Kuinka Myyrä sai housut"-VHS. Koska netistä ei tuntunut sopivaa mallikuvaa löytyvän (ja VHS-kasettikin ollut mennytä jo kauan) marssin kirjaston lastenosastolle ja löysin Myyrän seikkailut -kirjasta sopivan mallin.


Pohdin miten Myyrästä saisi tyttömäisemmän ja helpointa oli muuttaa haalarit vaaleanpunaiseksi ja lisätä rusetti päähän. Niinpä tein kuvan pohjalta luonnoksen...





...ja virkkasin hahmon pikkulapsiystävällisesti sen pohjalta. :)



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Bibbidi-bobbidi-boo!

Put 'em together and what have you got?
Bibbidi-bobbidi-boo

Nimittäin taannoin videopostauksessa kysyin mitä saadaan kun yhdistetään Kinder yllätysmunat ja lankojen jämäkerät. Yksi vaihtoehto selvisi jo videolla ja toisen on aika paljastua nyt. Heitetään sekaan vielä teemaksi Harry Potterin "sivuhenkilöt" ja tuloksena saadaan näppärästi hauskoja pikkujoululahjoja!


Netissä törmäsin jo aikoja sitten kuvaan, missä oli hauskasti hyödynnetty Kinder yllätysmunien sisältä löytyviä koteloita hahmoja virkatessa. Siitä lähtien olen etsiskellyt sopivaa ideaa kokeillakseni itsekin. Kyseisen Airalin blogipostauksen löydät täältä!

Ensin syntyi Hedwig (Hedwig the Snowy Owl)


Sitten Dobby kotitonttu (Dobby the House-elf)

Aloin miettiä missä hahmoissa pystyisi Kinder mekanismia hyödyntämään eri tavoin ja siitä seurasikin sitten:

Lajitteluhattu (Sorting Hat)
(jonka toteutus ei täysin vastannut visiota, mutta menköön.) :D

Melkein päätön Nick (Nearly Headless Nick)
Nick oli hauska toteuttaa! Mutta sitten oli vaikea keksiä enää viidettä hahmoa... 

Ankeuttaja (Dementor)
... mutta päädyin ankeuttajaan. :D Ylivoimaisesti söpöin kohtaamani ankeuttaja siitä tulikin.

Nämä ovat nopeita, helppoja ja hauskoja tehdä. Samalla saa pääsiäisenä kasaantuvat kotelot hyötykäyttöön ja jämälanganpätkiä kulumaan. Aiheeksi voi ottaa ihan mitä hahmoja vaan.  Onneksi löysin kaksi menneiltä pääsiäisiltä jäänyttä kinderjutskaa ja jouduin uhrautuen syömään vain KOLME Kinderiä joulun alla, jotta sain tarvikkeet kasaan. :P

Ei muuta kun pakettiin ja lahjomaan!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulutähti


Hehee! Tänä(kin) vuonna jäi joulukortit lähettämättä, mutta tämä kuva olkoon nyt korttina kaikille teille. <3

Joulukuun Silmukan ytimestä -haasteen aiheena oli siis TÄHTI. 
Lisätietoa haasteesta sekä muut osallistujat löydät Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogeista.

Mietin miten tähdestä saisi jouluisen (koska joulukuussa kaiken on liityttävä jouluun...) ja törmäsin netissä April Dravenin "Twinkle Star" ohjeeseen. Sen pohjalta oli helppo tuunata tähdestä jouluinen lisäämällä huovasta silmät ja ompelemalla suu sekä kulmakarvat ja lopuksi, totta kai, virkkasin yhteen sakaraan tonttulakin!

Nyt se on hauska! Hahaa.

P.s. Monet varmasti odottavat vastausta Kinderarvoitukseen enemmän kuin joulukinkkua konsanaan. Tulossa on! (molemmat) Joten hengitä syvään ja leivo odotellessa vaikka lisää pipareita. Edelliset on jo syöty moneen kertaan kuitenkin.

torstai 11. joulukuuta 2014

Videokevennys!




Näin joulun alla ajattelin kokeilla vähän erilaisen postauksen tekoa. :) Mitäs tykkäätte?
Voi olla että jotain vastaavia tulee joskus muulloinkin... ehkä... kuka tietää? ;)

P.s. kyllä äiti, mä luen tenttiin täällä!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Paljon onnea vaaaan!

Jeeei! Hahmoset -blogi täytti (kröhöm, kuukausi sitten...) yhden vuoden! :) Parempi se kai on juhlia myöhään kuin ei milloinkaan, vai? :P

Nooh, joka tapauksessa vuosi on vierähtänyt nopeasti ja samalla vauhdilla aion jatkaa tästä eteenpäinkin! Katsotaan mihin inspiraatio kuljettaa.

Kesästä asti olen suunnitellut blogin "maskotin" virkkaamista ja nyt vihdoin sain sen juhlan kunniaksi kasaan. :D



Pään sisällä on itseasiassa iso styrox-pallo. Sen avulla oli helpompi virkata pallosta tarpeeksi iso ja toisaalta ei kulunut kauheeta määrää vanua sen täyttämiseen. :P

Lippis oli joku halpa ilman mitään logoa oleva malli. Päätin heti etten aio virkata sitä. Joku raja munkin hulluudellani sentään. :D Kirjaimet leikkelin huovasta ja liimasin kiinni. Oikeasti yritin etsiä lasten lätsää joka olisi ollut tälle hemmolle sopivamman kokoinen, mutta en löytänyt, joten tällä mennään. Aurinkolasit on mun omat. Säilyvätpä ainakin tallessa tässä "telineessä" pimeän talven ajan. ;)



Mut hei, tajusin just että eihän tällä kaverilla ole edes nimeä?! AAAPUVA!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Lunta tulvillaan


Silmukan ytimestä haasteen marraskuun aiheena oli siis lumihiutale. (Minkä kunniaksi niitä on nähty jokunen leijumassa taivaaltakin!)

Heti ajattelin että jonkinlaista joulukoristusta tästä olisi hyvä toteuttaa ja lopulta syntyikin kuvan mukainen koriste. :P Tässä on käytetty sekä ohutta valkoista lankaa että hopealankaa, mikä tuo sekaan hieman kimallusta. Pohjaksi taittelin rautalangasta tuollaisen tähdenmuotoisen häkkyrän minkä ympärille sitten virkkasin itse hiutaleen.

Kehikko
Ehkä tämän voi joskus joulukuuseen tai muuhun fiksumpaankin paikkaan ripustaa, mutta toistaiseksi se saa tehdä viherkasvistani talvisemman. ;)

Lisätietoa Silmukan ytimestä -haasteesta löydät, tuttuun tapaan, Pipon ytimestä sekä Silmukan saalistus -blogeista. :)

lauantai 22. marraskuuta 2014

Turtle power!

Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat ovat tehneet come backin! 


Omassa lapsuudessanihan nämä olivat Prätkähiirien ohella pähee juttu. Hienoa että nykylapsetkin osaavat arvostaa. ;)

Tässä tulee teinininjat!

Nämä kaverukset matkaavat jouluksi uuteen kotiinsa kahden pojan seikkailuihin. Neljästä vaihtoehdosta päätin toteuttaa "oranssin" ja "liilan" eli Michelangelon ja Donatellon, koska let's face it: nehän ne porukan cooleimmat on

Englanninkielinen ohje löytyi netistä. Askartelin lisäksi vielä aseet. Sillä mitä on mutanttininjakilpikonna ilman aseita? - pelkkä kilpikonna. Ei hyvä.

Nämä ehkä näyttävät ylisöpöiltä noin niinkun mutanttininjoiksi, mutta älä anna ulkokuoren hämätä! Suloisen kuoren alla vaanii vaara. ;)
  
Nicholen laatiman ohjeen voit ladata ilmaiseksi Raverlysta. :)

Nunchakut ja Bō -sauva

torstai 30. lokakuuta 2014

Ekoilua


Silmukan ytimestä haasteen lokakuun aiheena oli halloween tai vaihtoehtoisesti meille kyseistä jenkkijuhlaa ymmärtämättömille, lempivärini oranssi.
Lisää infoa haasteesta löydät Piponytimestä sekä Silmukan saalistus -blogeista!
Teemaväriä jonkun tovin mietittyäni hiipi mieleni valkokankaalle Lorax. 

Dr. Seussin tarinat ovat Yhdysvalloissa klassikkokamaa. Kirjojen värikkäät kuvat mielikuvituksellisine hahmoineen, sekä notkeasti riimittelevä ja kielellä leikittelevä teksti, ovat houkutelleet lapsia lukemaan jo vuosikymmenten ajan.
Suomessa kyseisiä tarinoita tunnetaan kuitenkin vain elokuvien kautta ja itsekin ihastuin niiden maailmaan nähtyäni 2000-luvun alussa ensi kertaa elokuvan Grinch (Muita: Katti, Horton ja viimeisimpänä tämä Lorax.) Kuten tarinoihin yleensä, näihinkin sisältyy tärkeitä opetuksia elämästä. Loraxissa teemana on luonnonsuojelu.



"Mister!" He said with a sawdusty sneeze,
"I am the Lorax. I speak for the trees.
I speak for the trees, for the trees have no tongues.
And I'm asking you, sir, at the top of my lungs" -
he was very upset as he shouted and puffed-
"What's that THING you've made out of my Truffula tuft?"

Kukapa ei tarttis jotain näin pätevää?
Pähkinänkuoressa stoori menee siis niin, että ahne heppu alkaa valmistaa kummallisia härpättimiä myydäkseen niitä ihmisille. Niiden valmistamiseen tarvitaan Truffulapuiden höytyviä ja bisneksen kasvaessa hän kaataakin puita yhä enemmän ja enemmän. Puiden suojelija Lorax huomauttelee luonnon kärsimisestä, mutta eihän ahne ota kuuleviin korviinsa. Lopulta puut loppuvat kesken ja sekä luonto että bisnes ovat pilalla. Hups. Katuvana miekkonen ojentaa viimeisen Truffulapuun siemenen, jättäen virheistään oppimisen kuvaannollisesti meidän käsiimme.


"UNLESS someone like you cares a whole awful lot,
nothing is going to get better. It's not."

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksyinen loma

Syysloma osoittautui tänä vuonna varsin tehokkaaksi virkkauslomaksi.
Laskeskelin että kahdeksan uutta hahmoa tuli aloitettua ja muutaman niistä sain jopa valmiiksi! Joukossa on kuitenkin myös yllätyksiä joita täytyy säästellä vielä muutama kuukausi ennen blogiin päästämistä... ;)

Ensimmäisenä syysloman saldosta julkaisuun pääsee kuitenkin Totoro!
Kyllä, olen sillä tavalla outo etten ole koskaan nähnyt Naapurini Totoro -elokuvaa. Tai oikeastaan yhtäkään Miyazakin ylistetyistä elokuvista kokonaisuudessaan.
Tämän kaverin tein kuitenkin lahjaksi käyttäen netistä löytämääni LucyRavenscarin englanninkielistä ohjetta (joka on ladattavissa ilmaiseksi täältä) Samaiselta sivustolta löytyvät ohjeet myös isomman harmaan sekä pienen valkoisen Totoron tekoon, sille ken tahtoo itselleen koko sarjan. :)






Ohjeet olivat hyvät ja hahmo helppo toteuttaa. Ongelmaksi muodostui lähinnä langan loppuminen, ei kerran, vaan kahdesti kesken. (Sen siitä saa kun aloittaa tekemään vajaista keristä) :P Joten oikeasti tähän on käytetty kolmea eri lankaa, minkä vuoksi esim. korvista tuli ehkä suhteessa hitusen suuret. Mitään häiritsevää värieroa lankojen välillä ei onneksi ilmennyt!

torstai 9. lokakuuta 2014

You shall not pass!!


Olisinkohan ollut 10 v. kun isäni kaivoi kaapin pohjalta tiiliskiven kokoisen kirjan ja ojensi haasteena minulle. Painos oli minua vanhempi ja fontti pienenpientä. Teksti vilisi mitä vaikeampia paikan- ja henkilöiden nimiä. Se todella oli haaste, jopa minunlaiselleni lukutoukalle, ja otin sen mitä innokkaimmin vastaan. Sen tiiliskiven nimi on Taru sormusten herrasta.

Selittäkää joku mulle tää kansikuva?
Nykyisin tuo tiiliskivi löytyy edelleen kirjahyllystäni. Se on kulkenut mukana seikkailuissani kaikki nämä vuodet. Paperikannet ovat matkan varrella hajonneet ja karttaliite repeillyt. Lukeudun siis niihin hulluihin jotka ovat kahlanneet trilogian kannesta kanteen ainakin viiteen kertaan.
Joo, onhan se paikoin pelkkää tylsää vaeltamista ja täynnä viittauksia tapahtumiin ja henkilöihin joista ei ole mitään käsitystä, mutta on se myös kiistaton fantasiakirjallisuuden kuningas. Ja onhan siitä tehty kolme maailmanhistorian parasta elokuvaakin. Että sikäli.

Vanha ja repeillyt karttaliite sai uuden elämän seinällä


Valkokankaalta tutun Gandalfin parran takaa löytyy Ian McKellen









Gandalf Harmaa


Amigurumi Gandalf




Kukapa ei kaipaisi elämäänsä vanhaa viisasta velhoa huutamaan "You shall not pass" kaikenmaailman takaa-ajaville paholaisille sekä ystävällisesti kehottamaan "paetkaa hölmöt" vaaran uhatessa? No niinpä. Siksipä päätinkin virkata Dr Reidin ja Severus Snapen seuraksi kirjahyllyyn oman Gandalfin.

torstai 11. syyskuuta 2014

To Russia with Love

Kummallinen otsikko näinä kummallisina aikoina, joten selvennettäköön hieman.

Törmäsin jo joku vuosi sitten nettiaalloilla surffatessani Allison Hoffmaniin ja hänen CraftyisCool-blogiinsa. Sieltä löytyvät mm. virkatut versiot Beatleseista, Conan O'Brienista ja monesta muusta tunnetusta hepusta sekä melkoinen liuta Doctor Who sekä Jali ja suklaatehdas hahmoja. Kannattaa kurkata!

Allison on myös julkaissut kirjan AmiguruME (hauska nimi btw) joka löytyy myös omasta hyllystäni. Kirjasta löytyy hyviä vinkkejä ihmishahmojen virkkaamiseen ja sen avulla varmasti kuka vain onnistuu tekemään virkatun version itsestään, kaveristaan tai kenestä hyvänsä! Anyways, sittemmin olen seurannut Allisonin aikaansaannoksia myös sosiaalisessa mediassa ja sieltä bongasin tämän jutun.

Nimittäin.

To Russia with Love on irlantilainen hyväntekeväisyysjärjestö joka tukee orpolapsia Venäjällä. He ovat myös julkaisseet somessa levinneen koskettavan animaatiopätkän levittääkseen tietoa toiminnastaan.


Nähtyään videon Allison päätti olla avuksi ja suunnitteli videolla esiintyvästä Pascha-karhusta amigurumiohjeen. Monet Yhdysvalloissa ja muuallakin ovat innostuneet tekemään näitä ja postittamaan Allisonille, joka sitten lähettää nallukat eteenpäin järjestölle ja sitä kautta Venäjän lapsille.

Pascha the Bear

Vaihtoehtoisesti valmiit nallukat voi postittaa suoraan Irlantiin, kuten itse ajattelin tehdä saatuani tälle yksilölle vielä kaverin valmiiksi. :) Eli kyllä aion osallistua!

Mikäli kiinnostuit, ohjeet karhun tekoon sekä lisätietoa löydät täältä!