Tervetuloa hahmosten ihmeelliseen maailmaan!

Syksyllä 2011 jäi tämä tyttö koukkuun.

Ilman minkäänlaista käsityötaustaa tai -taitoja virkkasin ensimmäisen wannabe-palloni ja sillä tiellä ollaan.
Joten "en ikinä osais" -tyypit huomio!
- Niin minäkin ennen ajattelin.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Bulbasauruksia


Kuten jo edellisessä Pokémon -postauksessani selvensin, on oma valintani aina oleva Charmander! Toki tarvitaan niitäkin jotka valitsevat toisin. Jarvis ehdotti että tekisimme yhteistyönä Bulbasaurin ystävämme Hupin joulupakettiin ja totta kai suostuin heti! Yhteistyö oli hyvä ajatus, sillä molemmilla oli paljon askarreltavaa jouluksi jo muutenkin (plus ratkesipa samalla lahjankeksimisongelmani). :P


Oma panokseni projektiin:

Ja Jarviksen jäljiltä valmis työ näyttää tältä:


Tulipa todistettua ainakin se, että yhteistyönäkin on mahdollista hahmoja toteuttaa. :)
Kiitos Jarvis tästä(kin) projektista! ;)

Onneksi tehtiin Hupin lahja valmiiksi jo hyvissä ajoin marraskuussa, sillä myöhemmin minulta satuttiin toivomaan toista Bulbasauria. Ei sentään jouluksi tarvinnut ehtiä, mutta tässähän tämä nyt uuden vuoden kunniaksi jo valmiina nököttää. :P 
Tässä siis viimeinen hahmo vuodelle 2014!

Bulba nro. 2

Joutsentarina

Joutsenen poika, joka ei oppinut lentämään

Olemme kaikki kuulleet tarinoita rumasta ankanpoikasesta, josta kasvoi lopulta kuvankaunis joutsen. HardCore Andersen osasi asiansa.
On kuitenkin olemassa muitakin kovanonnen lintuja, joista harvemmin kuulee puhuttavan.
Yksi heistä on joutsenen poika jonka siivet eivät kantaneetkaan.
Se yksi, joka ei koskaan lentänyt pesästä.


Heti kuoriutumisesta lähtien oli selvää, että tämä poikanen oli erilainen. Se oli poikueen pienin ja kömpelöin. Kävellessään se kompasteli jatkuvasti räpylöihinsä, jotka eivät tuntuneet olevan samaa paria ensinkään. Maalla kulkiessa se jäi aina muista jälkeen, mutta vedessä poikanen oli elementissään. Siellä tavallisesti niin kankeat räpylät kiidättivät häntä eteenpäin kuin pikavenettä! Vedessä oli sisarusten vuoro seurata perässä.

Vihdoin koitti päivä, jolloin poikasten oli aika oppia lentämään. Reippaasti toiset, yksi kerrallaan, oppivat oikean tekniikan ja lensivät pian jo kilvan järven yllä. "Kuka jaksaa pisimmälle!" hihkaisi joku, ja taas mentiin. 
Poikasista pienin ei vain ottanut oppiakseen.
Voi kuinka se yrittikään. Yritti todella! Mutta siivet eivät vain suostuneet tottelemaan.
Poikasta itseään lentokyvyttömyys ei kuitenkaan harmittanut. Olihan hän edelleen joukon paras uimari! Siinä missä sisarukset räpistelivät siipiään taivaalla, kiisi velipoika vetten päällä, samassa leikissä yhtä kaikki.
Äiti oli kuitenkin huolissaan pojan tulevaisuudesta ja yritti kaikkensa saadakseen tämän oppimaan.


Niin kului kesä ja pian alkoivat syksyn tuulet puhaltaa. Öisin värisytti pakkanen ja aamulla kellui veden pinnalla ohut jääriite. 
Alueelle kokoontui joutsenia eri puolilta valmistautumaan yhteiselle muuttomatkalle, talvea karkuun. Äiti yritti edelleen kannustaa vedessä räpiköivää poikaansa lentoon. Toiset äidit seurasivat yrityksiä sivusta pyöritellen päätään. "Turha vaiva, ei tuo mitään opi!"
Muuttoonlähtöpäivä lähestyi ja äidin oli lopulta myönnettävä ettei hänen poikansa lentäisi minnekään.
Hän alkoi pohtia vaihtoehtoja.
Yrittipä joku hyväntahtoisesti vihjata että hän jättäisi siipirikon poikansa ja lähtisi muiden mukana.
"Ei tule kuuloonkaan!" parkaisi äiti vastaukseksi "hän on minun poikani ja minähän en lastani hylkää yksin talven armoille!"
"Mutta ettehän te voi mitenkään selvitä tulevasta talvesta!" huokailivat toiset. 
Ehkä juuri tuosta julkeasta väitteestä sisuuntuneena äiti joutsen teki päätöksensä: hän hylkäisi lempeämmän sään ja ravinteikkaat rannat. Hän jäisi kotijärvelle. Toiset eivät ymmärtäneet tätä alkuunkaan, mutta eivät saaneet äidin mieltä muutettua. Hän oli valmis riskeeraamaan oman elämänsä vain antaakseen poikaselleen mahdollisuuden.

Raskain mielin hyvästeli äiti muut poikasensa, tietäen kuitenkin sydämessään heidän pärjäävän. Olihan hän itse heidät kasvattanut.
Niin lähtivät viimeisetkin joutsenista matkaan äidin katsellessa heidän lentoaan rantavedestä. Hän kurotti pitkää kaulaansa seuratakseen heidän menoaan niin pitkälle kuin saattoi.
Poikanen tulla loiskutteli hänen vierelleen. Äiti kääntyi katsomaan pienokaistaan ja syvään huokaisten levitti suojelevan siipensä tämän ympärille.
"Voi kuinka he hämmästyvätkään palatessaan ja me olemme heitä vastassa!" äiti huokaisi.
Vastaukseksi poikanen loiskautti vettä siivellään ja katsoi äitiään hymyillen.



Yleensä on tarina ja tarinasta syntyy hahmo, tällä kertaa kävi toisinpäin. 
Maailman rakastavin äiti sai joululahjaksi toivomansa joutsenen ja jokerina keskenkasvuisen poikasen. :)
Siitä se ajatus sitten lähtikin...
Mallina pidin kansallislintuamme laulujoutsenta.

Äitini mietteitä haastavasta arjestaan kehitysvammaisen veljeni omaishoitajana voit lukea hänen blogistaan: Höyryjä ja Höyheniä

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Kotipihan avara luonto



Viime kesänä isäni asensi riistakameran kuvaamaan nikkaroimansa tuulihaukan pöntön elämää. Ja jännittävää sitä olikin seurata! Peltojen yllä on edellisinä kesinä nähty lekuttelevan tuulihaukkoja vaanimassa jyrsijöitä ravinnokseen. Yllättäen haukkapariskunta asettuikin taloksi aitan päätyyn kiinnitettyyn asumukseensa, ja pitkällisen odotuksen jälkeen ilmestyi sinne myös viisi poikasta!
Valitettavasti loppukesän tapahtumista ei ole teknisten ongelmien vuoksi tietoa, mutta oli kiva saada todisteita että pöntössä on elämää ollut! :) 

Tästä intoutuneena virkkasin isälleni joululahjaksi "kestohaukan" bongailtavaksi ensi kesää odotellessa. ;)



perjantai 26. joulukuuta 2014

Hiiri mittaa maailmaa

Hiiri mittaa maailmaa
männynneulasella,
heinänkorrella punnitsee,
kovin miettii, mittailee,
järkeänsä käyttää:
isolta maailma näyttää!






Tämä hiirineiti kipitti myös tilauksesta pukinkonttiin. Muokattu Lilleliisin ohjeen pohjalta. Jotain koristusta tuntui mekko vielä kaipaavan, joten ompelin siihen lahjansaajan etunimen ensimmäinen kirjaimen. :) (koska kaikki missä on oman nimen etukirjain on cool!)

Nyt tämä utelias hiirulainen pääsee ihmettelemään maailmaa touhukkaan pikkuneidin matkassa. :)

torstai 25. joulukuuta 2014

Myyrätär

Serkkuni toivoi lapselleen jouluksi myyrähahmoa ja ensimmäisenä mieleeni tuli lapsuudessa jäätelöautolta saatu "Kuinka Myyrä sai housut"-VHS. Koska netistä ei tuntunut sopivaa mallikuvaa löytyvän (ja VHS-kasettikin ollut mennytä jo kauan) marssin kirjaston lastenosastolle ja löysin Myyrän seikkailut -kirjasta sopivan mallin.


Pohdin miten Myyrästä saisi tyttömäisemmän ja helpointa oli muuttaa haalarit vaaleanpunaiseksi ja lisätä rusetti päähän. Niinpä tein kuvan pohjalta luonnoksen...





...ja virkkasin hahmon pikkulapsiystävällisesti sen pohjalta. :)



sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Bibbidi-bobbidi-boo!

Put 'em together and what have you got?
Bibbidi-bobbidi-boo

Nimittäin taannoin videopostauksessa kysyin mitä saadaan kun yhdistetään Kinder yllätysmunat ja lankojen jämäkerät. Yksi vaihtoehto selvisi jo videolla ja toisen on aika paljastua nyt. Heitetään sekaan vielä teemaksi Harry Potterin "sivuhenkilöt" ja tuloksena saadaan näppärästi hauskoja pikkujoululahjoja!


Netissä törmäsin jo aikoja sitten kuvaan, missä oli hauskasti hyödynnetty Kinder yllätysmunien sisältä löytyviä koteloita hahmoja virkatessa. Siitä lähtien olen etsiskellyt sopivaa ideaa kokeillakseni itsekin. Kyseisen Airalin blogipostauksen löydät täältä!

Ensin syntyi Hedwig (Hedwig the Snowy Owl)


Sitten Dobby kotitonttu (Dobby the House-elf)

Aloin miettiä missä hahmoissa pystyisi Kinder mekanismia hyödyntämään eri tavoin ja siitä seurasikin sitten:

Lajitteluhattu (Sorting Hat)
(jonka toteutus ei täysin vastannut visiota, mutta menköön.) :D

Melkein päätön Nick (Nearly Headless Nick)
Nick oli hauska toteuttaa! Mutta sitten oli vaikea keksiä enää viidettä hahmoa... 

Ankeuttaja (Dementor)
... mutta päädyin ankeuttajaan. :D Ylivoimaisesti söpöin kohtaamani ankeuttaja siitä tulikin.

Nämä ovat nopeita, helppoja ja hauskoja tehdä. Samalla saa pääsiäisenä kasaantuvat kotelot hyötykäyttöön ja jämälanganpätkiä kulumaan. Aiheeksi voi ottaa ihan mitä hahmoja vaan.  Onneksi löysin kaksi menneiltä pääsiäisiltä jäänyttä kinderjutskaa ja jouduin uhrautuen syömään vain KOLME Kinderiä joulun alla, jotta sain tarvikkeet kasaan. :P

Ei muuta kun pakettiin ja lahjomaan!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulutähti


Hehee! Tänä(kin) vuonna jäi joulukortit lähettämättä, mutta tämä kuva olkoon nyt korttina kaikille teille. <3

Joulukuun Silmukan ytimestä -haasteen aiheena oli siis TÄHTI. 
Lisätietoa haasteesta sekä muut osallistujat löydät Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus -blogeista.

Mietin miten tähdestä saisi jouluisen (koska joulukuussa kaiken on liityttävä jouluun...) ja törmäsin netissä April Dravenin "Twinkle Star" ohjeeseen. Sen pohjalta oli helppo tuunata tähdestä jouluinen lisäämällä huovasta silmät ja ompelemalla suu sekä kulmakarvat ja lopuksi, totta kai, virkkasin yhteen sakaraan tonttulakin!

Nyt se on hauska! Hahaa.

P.s. Monet varmasti odottavat vastausta Kinderarvoitukseen enemmän kuin joulukinkkua konsanaan. Tulossa on! (molemmat) Joten hengitä syvään ja leivo odotellessa vaikka lisää pipareita. Edelliset on jo syöty moneen kertaan kuitenkin.

torstai 11. joulukuuta 2014

Videokevennys!




Näin joulun alla ajattelin kokeilla vähän erilaisen postauksen tekoa. :) Mitäs tykkäätte?
Voi olla että jotain vastaavia tulee joskus muulloinkin... ehkä... kuka tietää? ;)

P.s. kyllä äiti, mä luen tenttiin täällä!

maanantai 1. joulukuuta 2014

Paljon onnea vaaaan!

Jeeei! Hahmoset -blogi täytti (kröhöm, kuukausi sitten...) yhden vuoden! :) Parempi se kai on juhlia myöhään kuin ei milloinkaan, vai? :P

Nooh, joka tapauksessa vuosi on vierähtänyt nopeasti ja samalla vauhdilla aion jatkaa tästä eteenpäinkin! Katsotaan mihin inspiraatio kuljettaa.

Kesästä asti olen suunnitellut blogin "maskotin" virkkaamista ja nyt vihdoin sain sen juhlan kunniaksi kasaan. :D



Pään sisällä on itseasiassa iso styrox-pallo. Sen avulla oli helpompi virkata pallosta tarpeeksi iso ja toisaalta ei kulunut kauheeta määrää vanua sen täyttämiseen. :P

Lippis oli joku halpa ilman mitään logoa oleva malli. Päätin heti etten aio virkata sitä. Joku raja munkin hulluudellani sentään. :D Kirjaimet leikkelin huovasta ja liimasin kiinni. Oikeasti yritin etsiä lasten lätsää joka olisi ollut tälle hemmolle sopivamman kokoinen, mutta en löytänyt, joten tällä mennään. Aurinkolasit on mun omat. Säilyvätpä ainakin tallessa tässä "telineessä" pimeän talven ajan. ;)



Mut hei, tajusin just että eihän tällä kaverilla ole edes nimeä?! AAAPUVA!