Tervetuloa hahmosten ihmeelliseen maailmaan!

Syksyllä 2011 jäi tämä tyttö koukkuun.

Ilman minkäänlaista käsityötaustaa tai -taitoja virkkasin ensimmäisen wannabe-palloni ja sillä tiellä ollaan.
Joten "en ikinä osais" -tyypit huomio!
- Niin minäkin ennen ajattelin.

lauantai 30. elokuuta 2014

Siru 2.0

Smile! On ryhmäkuvan aika. :)

(Etsi kuvasta meduusamestari Jarviksen luomus)

Huom! Aiemmat postaukset Kaukanan asukkaista löydät tunnisteen Siiseli Productions takaa.

Siru 2.0
Ensimmäinen yritelmä
Suoraan sanottuna en ollut tyytyväinen tekemäni Sirun lopulliseen ulkonäköön. Muistan pitäneeni kauheaa kiirettä saadakseni hahmon valmiiksi ja hutaisuksihan se meni...
Melko pian otinkin tavoitteekseni tehdä tonttutytön kokonaan uudestaan.
Ja tässä hän nyt on! Vanhoissa pöksyissään, mutta muuten täysin uudistuneena (edelleen liian pitkissä hihoissaan) - SIRU 2.0!


Nyt kelpaa tekijälleenkin. :)

Mutta täytyyhän sitä julkaista jotain ennennäkemätöntäkin.
Menkäämme siis jälleen metsään!

Siiri

Älä säikähdä, mikäli Kaukanan metsissä kulkiessasi törmäät innolla sinua kohti juoksevaan villisikaporsaaseen! Se on vain Siiri tulossa sinua tervehtimään. Siiri on utelias ja iloinen porsas, joka on oppinut luottamaan kahdella käpälällä kulkeviin matkaajiin saatuaan kerran korvaamatonta apua eräältä tuttavaltamme.


Joskus ihmettelen mitä ihmettä Sirun päässä oikein pyöri hänen nimetessään porsaan Siiriksi? Vaikka toisaalta, tuskin hän itse omaa nimeään porsaan kanssa sekoittaakaan...  

Siirin erottaa muista lajitovereista vasemmassa kankussa olevista kolmesta mustasta täplästä. Se on myös ikätovereistaan selvästi pienikokoisin, joskin myös iloisin. :)

maanantai 11. elokuuta 2014

High five!

Se on nimittäin juhlan aika!
Viideskymmenes virkkaamani hahmo on valmistunut, blogi on saavuttanut yli 5000 katselukertaa ja itsehän täytän tänään 22 vuotta. Wuhuu! :D

Jotenkin tuntuu että miten niitä hahmoja voi olla VASTA 50! Onhan niitä sentään jo useampi vuosi vaihtelevalla intensiteetillä tehty. Mutta uskottava se on kun omin silmin näkee. :D Ei muuta kun seuraavaa viittäkymmentä hahmoa kohti!
Kaikkia aikaansaannoksiani en ole täällä virallisesti julkaissut mutta tästä kollaasista voit bongata koko joukon. (Kuvan saa klikkaamalla suuremmaksi.)


Ja NYT on aika paljastaa se 50. hahmo!
Palatkaamme siis yhdessä Kaukanaan. Mikäli et ole siellä vielä vieraillut, suosittelen ensin visiittiä Oliverin ja Leijun luo. Niin ja pistäydyhän samalla myös vanhan ja viisaan Viljamin juttusilla! Sieltä löydät luultavasti myös Oliverin sisaren, Sirun, kuuntelemasta Viljamin tarinoita.
Älä kuitenkaan unohdu rupattelemaan liian pitkäksi aikaa, sillä meillä on pitkä matka kuljettavanamme! Jokia ylitettävänä, metsäpolkuja tallottavana. Kunnes viimein alkaa kuusenoksien lomasta häämöttää suon laidalla peikkojen karkea, kivistä rakennettu torni sekä Peikkometsä sen taustalla.
Tervetuloa seuraavan sankarimme kotikonnuille!

Rousku
Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä siitä että peikot ovat, noh, tyhmiä. Niiden kohdalla on turha etsiä poliittisesti korrektimpaa ilmausta, sillä sanat poliittinen tai korrekti eivät ole syötävää eivätkä siksi merkitse peikoille mitään. Peikot eivät tiettävästi ajattele juuri muuta kuin ruokaa. (Yleensä sieniä.) Vaistot ohjaavat heitä syömisen ja laiskottelun lisäksi vartioimaan kivitorniaan, vaikakaan yleisessä tiedossa ei ole miksi. Kaikkiaan peikot elävät tyytyväistä ja rauhallista elämää kaukana monimutkaisten ajatuskulkujen ulottumattomissa. Heitä ei kiinnosta liikkua kotiseudultaan kauemmas kuin on tarpeen, ja harvoinpa sinne kukaan ulkopuoleltakaan eksyy, joten he saavat olla omissa oloissaan.

Rousku on nuori peikko, joka peikoille hyvin tyypillisestä mekkomaisesta pukeutumisestaan huolimatta on poika. Hän elää aivan tavanomaista peikkoelämää päivästä toiseen, kunnes eräänä päivänä hänen päähänsä alkaa putkahtaa ajatuksia! Sanoja vailla merkitystä. Kuvia tapahtumista joita hän ei ymmärrä. Niinpä hän lähtee ottamaan niistä selvää ja päätyy kerrassaan kummalliseen seikkailuun! (josta kenties lisää myöhemmin...)


lauantai 2. elokuuta 2014

Minä lennän, polskin ja uin

Ysärilapset HUOMIO! Jälleen on koittanut aika nostalgian. Ajalta jolloin lastenohjelmissa oli oikeasti sisältöä, eikä niissä pelätty käsitellä yhteiskunnan ongelmia. (Ei ihme että meistä kasvoi näin, köh köh, kunnollisia kansalaisia) ;) Ankka, joka ei juuri esittelyjä kaipaa:

Alfred Jodocus Kwak!


Veden alla, viidakossa, pyramideilla, villissä lännessä... you name it, tää ankka on käynyt siellä. 
Alfred on hyväntahtoinen ja joutuukin usein naiiviuttaan ongelmiin. 
Onneksi on ystäviä joiden apuun voi luottaa!

Itselleni jaksoista mieleen ovat jääneet erityisesti saari, joka onkin kilpikonna, Tut Kattimonin sarkofagi sekä Michael Duckson. :D Niin ja tietysti Korpin vallankumous...

Toisin kuin Kaukametsän pakolaiset, Alfredin seikkailut löytyvät myös DVD-boksina.


"Jos joskus murhe painaa. Se painaa, se painaa. Voit silloin multaa kaivaa ja huolen hukuttaa!"

Näillä ohjeilla eteenpäin kohti uusia seikkailuja!