Tervetuloa hahmosten ihmeelliseen maailmaan!

Syksyllä 2011 jäi tämä tyttö koukkuun.

Ilman minkäänlaista käsityötaustaa tai -taitoja virkkasin ensimmäisen wannabe-palloni ja sillä tiellä ollaan.
Joten "en ikinä osais" -tyypit huomio!
- Niin minäkin ennen ajattelin.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Söpö, söpömpi, amigurumi!



Pingviininpoikanen ja aamuvarhaisen aurinko

Tämän pingviininpoikasen tekemiseen käytin Novitan Rose-mohairlankaa (paitsi harmaa, jota en löytänyt) minkä ansiosta pikkuisesta tuli hieman "pörröisempi". Ohje löytyy Brigitte Readin kirjasta: Supersuloiset maskotit. Pieni varoituksen sana kuitenkin kirjaan liittyen: siinä tosiaan on nimensä mukaisesti paljon SUPERsuloisia malleja virkattavaksi! :D Itselläni niiden toteuttaminen kaatui kuitenkin sopivien silmien puutteeseen. Ne kun ovat söpöydessä aika merkittävässä roolissa. Lainasin kirjan kirjastosta (mikä ei ollut ihan helppo juttu, sillä moni muukin on ilmeisesti löytänyt sen ihanuuden...) Aion kuitenkin vielä metsästää kyseisen kirjan omaan hyllyyni ja saada loputkin hahmot sulostuttamaan elämääni. :P
Kuva on otettu kiireessä ja Nokialaadulla eräänä keväisenä aamuna, ERITTÄIN varhaisena aamuna, ennen ruotsin kielioppiluennolle lähtöä. (grammatik <3) Olin saanut sen valmiiksi edellisenä yönä (minkä minä sille voin että  ihmisen tuotteliain aika alkaa vasta klo 22 jälkeen!) ja pakkohan se oli saada ikuistettua heti kun mahdollista.


Onko se virtahepo vai onko se muumi?
Hahaha! Anteeksi, mutta pakko vähän nauraa meikäläisen virtahevon virkkausoperaatiolle. :D Ei meinaan menny taas ihan niinku Strömsössä. Ohje löytyy jo useammin mainitusta Mia Bengtssonin kirjasta Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja. Eikä siinä vielä mitään, ohje on hyvä ja virtahevot söpöjä. Hommaa niissä sen sijaan riittää! Kahdesti luovutin: ensimmäisellä kerralla jalkojen kohdalla, kun totesin että vartalo oli liian epämuodostunut ja tuntui turhalta jatkaa, toisella kerralla vauhti hyytyi heti alkuunsa. Tästä mallista tulee todella kookas, joten kolmannella kerralla siirryin suosiolla ohuempaan lankaan ja TADAA: sininen hippo valmistui!! Aloitin sen ollessani työharjoittelussa koulun kirjastossa. Uskokaa tai älkää, siellä oli luppoaikaa. Se oli melko tuottelias syksy se. :D Viime kesänä yllätin itseni ja sain sille aikaiseksi vielä hempeän vaaleanpunaisen kaverin. Aww!

1 kommentti:

  1. Hienoja nämä kaikki! Muistan kuinka ihmeissäni tosiaan olin, kun virkkuukoukku alkoi viuhkia huushollissamme...(olisin kuullut sen viuhkinan, jos olisi niin hyvä kuulo...) Ja kuinka Lahden kirjastosta tuota pingviinikirjaa metsästettiin..ja ja... Hienoa kun siitä tuli sinulle tuollainen upea harrastus. Mitähän kaikkea ne vielä poikiikaan?? ;)

    VastaaPoista