Tervetuloa hahmosten ihmeelliseen maailmaan!

2011 jäi tämä tyttö koukkuun.

Ilman minkäänlaista käsityötaustaa tai -taitoja virkkasin ensimmäisen wannabe-palloni ja sillä tiellä ollaan.
"En ikinä osaisi"?
- Niin minäkin joskus ajattelin.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Miu mau, Mustikka



Mustikka


17 vuotta on pitkä aika. Muistan naapurin kissa Mustikan lapsuudestani. Sittemmin olen ehtinyt asua yli 10 vuotta toisella paikkakunnalla, ja jokusen vuoden omillani kolmannella. Siihen ajanjaksoon sisältyy koko koulupolkuni aina pienen kyläkoulun penkiltä, yliopiston suureen luentosaliin. 17 vuotta on paljon ihmisen elämässä, saati sitten kissan! Alkuvuodesta sain kuulla ettei Mustikkaa enää ole, mutta hänen muistonsa jää elämään. Minulta pyydettiin Mustikka-hahmosta muistoksi tämän hienon lemmikin elämästä ja tässä hän nyt on!

Kissan olemusta on mielestäni vaikea saada hahmoon, oikeanlaisen "ilmeen" löytäminen on joskus hankalaa. Onnekseni minulta löytyi Mustikalle sopivat silmät sekä nenä valmiina!
Viikset lisäsin samalla jipolla kuin meidän Topi-kissallekin. (Jolle täytyy ehkä korjata silmät jo toistamiseen, tässä sitä oppii uutta kaiken aikaa ) :D

Lisäksi musta hahmo on ylipäätään vaikea toteuttaa ilmeikkäästi (ja haastava kuvauskohde myös!) mutta toivottavasti onnistuin lisäämään hahmoon myös ripauksen Mustikkaa. :)

4 kommenttia:

  1. Vähän tuli tippa linssiin. ;__; Hieno on työ, ja muistona sitäkin kauniimpi.

    t: Naapurin poika

    VastaaPoista
  2. Nyt ovat Mustikka-hahmonen ja omistajansa kohdanneet. Kuulemma yhtä jäykkä kuin alkuperäinenkin on ollut, siis positiivisessa mielessä.....l. Mustikan kun otti syliin, se ei koskaan ollut "löysää kissanlihaa", vaan istui hyvin jäpäkkänä, Omistajansa kittää :)

    VastaaPoista